4 Pancasila valtion normeina ja niiden suhteina
Pancasila valtion normina
Arvojen ja normien välillä on suhde Pancasilassa. for Pancasila as My Education Teacher Arvojen lähde. Com on jo keskustellut, mutta normin ymmärtämisen vahvistamiseksi on hyvä lukea myös se Ymmärtäminen Pancasilasta arvonlähteenä, takaisin keskustelunaiheeseen, normi on ohjaava sääntö ihmisille käyttäytyessään arvojen ruumiillistumana.
Abstraktit ja normatiiviset arvot kuvataan normien muodon syvyydessä. Mahdotonta arvoa voidaan käyttää käyttäytymisviitteenä, ellei sitä muunneta normeiksi. Näin ollen normi on periaatteessa arvojen suoritusmuoto. Ilman normeja nämä arvot eivät voi olla käytännöllisiä, eli ne eivät pysty toimimaan konkreettisesti jokapäiväisessä elämässä.
Jokaisessa näistä normeista on oltava arvo. Nämä arvot ovat samalla normien lähde. Jos arvoa ei ole, normin toteuttaminen on mahdotonta. Toisaalta ilman näitä normeja toteutettavia arvoja on mahdoton toteuttaa.
Esimerkiksi on normi, joka lukee "Hävitä roskat sen sijaan" tai "Älä roskaa"
Esimerkit yllä olevista normeista yrittävät ymmärtää puhtauden arvon. Noudattamalla näitä normeja toivotaan, että puhtaus on arvo, joka voidaan toteuttaa elämässä.
Lopuksi se, mikä näkyy elämässä ja ympäröi elämäämme, on normi. Jokapäiväisessä elämässä tunnetaan neljä normia, nimittäin seuraavat:
1. Uskonnollinen normi
Uskonnollisia normeja kutsutaan myös uskonnollisiksi normeiksi / uskomuksiksi. Tämä uskomus / uskonnollinen normi on suunnattu elämään voidakseen uskoa. Nämä normit koskevat ihmisten velvollisuuksia Jumalaa ja itseään kohtaan. Näiden normien lähde on uskomusten / uskontojen opetukset, joita heidän seuraajansa pitävät Jumalan käskyinä.
2. Moraalinormit (etiikka)
Moraalisia tai eettisiä normeja kutsutaan myös moraaliksi tai eettisiksi normeiksi tai myös tavaksi. Moraaliset / eettiset normit ovat perusnormeja. Tämä moraalinormi määrää, kuinka voimme tuomita jonkun. Moraalinormit liittyvät ihmisiin yksilöinä, koska niihin liittyy henkilökohtainen elämä. Moraalinormien alkuperä tai lähde on ihmisiltä itseltään, jotka ovat itsenäisiä eivätkä ole suunnattu ulospäin suuntautuviin asenteisiin, mutta jotka on suunnattu ihmisen sisäisiin asenteisiin. Seuraamukset tai moraalisten tai eettisten normien rikkomukset tulevat itseltäsi.
3. Kohteliaisuusnormit
Tätä normia kutsutaan myös kohteliaisuuden, tapojen, tapojen tai myös fatsoenin normiksi. Tämä kohteliaisuusnormi perustuu yhteiskunnassa sovellettavaan tapaan, tottelevaisuuteen tai tarkoituksenmukaisuuteen. Kohteliaisuusnormin soveltamisala on kapea ja rajoitettu paikallisesti tai henkilökohtaisesti. Kohteliaisuus yhdellä alueella ei ole sama kuin muilla alueilla. Eri yhteiskunnassa, erilaiset tavat. Myös paikallisen yhteisön on määrättävä seuraamuksia ihmisarvoisuuden normien rikkomisesta.
4. Lakien normi
Nämä oikeudelliset normit tulevat jokaisen ihmisen ulkopuolelta. Lain normit tulevat ihmisten ulkopuolelta tulevilta voimilta, jotka pakottavat meitä. Yhteisöllä on virallisesti (valtiolla) valtuudet pystyä määräämään seuraamuksia tai määräämään rangaistuksia. Tässä tapauksessa tuomioistuin on toimielin, joka edustaa virallista yhteisöä voidakseen määrätä rangaistuksen.
Perusarvojen joukona Pancasila on myös muunnettava normeiksi, jotta sitä voidaan harjoittaa valtion elämässä. Oikea normi on Pancasilan perusarvojen, eettisten normien sekä oikeudellisten normien, kehittäminen. Pancasilaa kuvataan eettisenä normina, koska Pancasilan perusarvot ovat pohjimmiltaan moraalisia arvoja. Joten Pancasilasta on tullut eräänlainen valtionhallinnon ja Indonesian kansan eettinen käyttäytyminen, jotta he voivat olla Pancasilan itsensä normatiivisten arvojen mukaisia.
Pancasilan suhde perusnormina tai oikeudellisena pyrkimyksenä oikeusjärjestelmään (Indonesia)
Indonesian kansaa ja valtiota koskevien lakien suhteen perustajat ovat julistaneet Pancasilan kannan tämän maan mukaan vuoden 1945 perustuslaissa, yleisessä selityksessä korostetaan, että Pancasila on ihanteellinen laki (Rechtsidee) kuka hallitsee maan peruslakia, sekä kirjoitettua peruslakia että kirjoittamatonta peruslakia. Pancasilan rooli oikeudellisena ihanteena kirjoittamattoman lain ja kirjoitetun lain elämässä on missä Kirjoittamattoman lain ja kirjoitetun lain muodostumisessa oikeudellisilla ihanteilla on rooli eri tavalla eri.
Kirjoittamattomassa laissa lain ihanteet vaikuttavat suoraan tapaan, käyttäytymistavasta, käytännesäännöistä käyttäytyminen tulliin, tullista lakiin, kaikki kulkevat arvojen kerryttämisen kautta porrastettu. Sillä välin kirjoitetussa laissa näitä arvotalletuksia muodostavia vaiheita ei ole tapahtuu, ja koska emme löydä sitä, lailliset ihanteet valvovat välillisesti lain muodostumista että. Kirjallisen lain muodostumisessa lain ja yksilöiden tai yksilöryhmien muodostaman oikeudellisen normijärjestelmän välillä sekä virkamiehinä että kansanedustajina.
Pancasilan oikeudellisen ideaalin ja oikeudellisten normien järjestelmän suhde riippuu virkamiesten ja edustajien tietoisuudesta ja arvostuksesta ihmiset yhteiskunnassa esiintyviä oikeudellisia ihanteita vastaan, jolla on perustava ja sääntelytehtävä lain muodostamisessa että. Koska kirjoitetun lain muodostuminen ei tapahdu arvon laskeutumisen vaiheissa, silloin oikeudellisten ihanteiden ja oikeusnormien järjestelmän hajoamisen mahdollisuus on erittäin suuri kerran. Tämä koskee soveltuvin osin Pancasilan oikeudellisten ihanteiden roolia maassamme kirjoittamattomien ja kirjoitettujen lakien muodostamisessa.
Pancasila laillisena ideaalina suorittaa sekä perustuslailliset että sääntelytehtävänsä Indonesian oikeusjärjestelmää vastaan johdonmukaisesti ja jatkuvasti. Pancasila valtion perusnormina oikeusnormijärjestelmässä määrää, että sen muodostamat oikeudelliset normit ovat aina asianmukaisia eivätkä ole ristiriitaisia. Siten teoreettisesti integroituvien lain ihanteiden ja ohjattujen oikeusnormien järjestelmän välillä on aina harmonia. Prof. Notonagoro (myöhään) totesi, että Pancasila on valtion perusperiaatteiden tai -periaatteiden perusperiaatestaattisen perustavanlaatuinen, ilman muita tietoja.
Oletettavasti sillä on oltava täydellinen mielipide, nimittäin lisäämällä tavoitteeksi Pancasilan vahvistus laki, joka toimii Pancasilan ohjaavana tähtinä, joka on valtion perussääntöjen pääperiaate että. Toisaalta on tunnustettava, että Pancasilan hyväksyminen valtion perusperiaatteeksi helpottaa huomattavasti sen alla olevan oikeusjärjestelmän mukauttamista. Mutta pelkästään hyväksyminen hyväksymättä Pancasilaa oikeudelliseksi ihanteeksi aiheuttaa sen, että oikeusnormijärjestelmämme menettää perustavan ja sääntelyä ohjaavan tähden.
Indonesian lain ihanne on Pancasila. Siksi Indonesian positiivisen lain on oltava yhdenmukainen lain sisältämien arvojen kanssa Pancasila, mikä tarkoittaa, että Indonesiassa sovellettava positiivinen laki ei saa olla ristiriidassa arvojen kanssa Pancasila. Pancasilaan sisältyvät Indonesian lain ideaalit on pantu täytäntöön vuoden 1945 perustuslaissa perustuslain perustana.
Pancasilan sisältämillä arvoilla on perustava tehtävä, joka määrittää, onko Indonesian oikeusjärjestelmä oikeusjärjestelmä mikä on oikein ja jolla on lisäksi sääntelytehtävä, joka määrittää, onko Indonesiassa sovellettava positiivinen laki oikeudenmukainen laki vai ei. ei. Pancasilan asema korkeimpana oikeudellisena normina, tässä tapauksessa peruslain avaamisen pääideana peruselain artiklojen luoja määrää enemmän lain tasojen sisällön ja muodon matala.
Koska oikeudellisten normien järjestelyssä ei ole perustelua ristiriidalle alempien ja korkeampien oikeudellisten normien välillä korkealla, sitten Pancasilan määrittäminen oikeudelliseksi normiksi, joka hahmottaa peruslain avaamisen pääajatukset, on takuu harmoniaa ja ristiriitojen puuttumista Pancasilan kuin peruslain sisältämän oikeudellisen normin ja useampien oikeudellisten normien välillä matala. Oikeusnormin ja ylemmän oikeusnormin yhteensopimattomuus ja ristiriita johtaa näiden normien perustuslain vastaisuuteen ja lainvastaisuuteen, eikä näin ollen Käytä.
Niinpä vuoden 1945 perustuslain mukaan Indonesian kansakuntaan sovellettavassa oikeusjärjestelmässä Pancasila on kahdessa asemassa. Ensinnäkin Pancasila on oikeudellisena ihanteena Indonesian oikeusjärjestelmässä, mutta se sijaitsee oikeusnormijärjestelmän ulkopuolella ja on viranomaisasemassa Tällä tavoin Pancasila toimii konstitutiivisesti ja sääntelyllä normijärjestelmässä olevia normeja vastaan laki. Toiseksi, Indonesian oikeusnormijärjestelmän korkeimpana normina, joka tulee vuoden 1945 perustuslain johdanto-osan pääajatuksista, Pancasila perusnormina(Grundnorm), joka luo kaikki alemmat normit oikeusnormijärjestelmässä ja määrittää, ovatko kyseiset normit voimassa.
Tarjota käsitys Pancasilasta perusnormina(Grundnorm) tai valtion lakilähteet oikeudellisina ihanteina, sitten laki nro 12, joka koskee Lakien ja asetusten laatiminen, jossa 2 artiklassa korostetaan, että Pancasila on kaikkien oikeuslähteiden lähde maa. Artiklan 2 selityksessä todetaan, että Pancasilan sijoittaminen kaikkien valtion lain lähteiksi on johdanto-osan mukainen Indonesian tasavallan vuoden 1945 perustuslain neljäs kappale, nimittäin usko yhteen Korkeimpaan Jumalaan, oikeudenmukainen ja sivistynyt ihmiskunta, yhtenäisyys Indonesia, demokratia, jota johtaa viisaus harkintaan ja edustukseen, ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus kaikille ihmisille Indonesia.
Siten, jotta Pancasila asetettaisiin valtion perustaksi ja ideologiaksi sekä valtion filosofiseksi perustaksi, kaikki lainsäädäntöön sisältyvät aineistot ovat seuraavat: Lainsäädännön laatimisesta vuonna 2011 annetun lain nro 12 7 §: ssä säännelty ei saa olla ristiriidassa Pancasilan sisältämien arvojen kanssa.